Kuvassa huikea Team Neverest, Kiitos!

Ylitimme reunajäätikkö Moreenin matkalla Lobucheen.  Kovan nousun jälkeen pääsimme Everestillä kuolleiden muistomerkeille, tunteellinen hetki ryhmällemme. Jokainen noustu metri oli tänään todella taistelun takana. Nyt alkaa jännitys tiivistyä. Aamuyöllä herätys ja nousu kohti päätavoitetta alkaa, tulossa kovin kokemani kahden päivän puristus. 

Upean kiipeilypäivän jälkeen osallistuimme Earth Houriin Dingbochessa, Nepalissa, kynttilöiden valossa kuun loistaessa vuorten takaa. Tunnelmallisen hetken vitsinä nauroimme sitä, ettei huoneissa ole ollut sähköjä kahteen päivään lämmityksestä puhumattakaan.

Mutta mikään ei helli sielua niin kuin yhdessä yksin ponnistellun päivän jälkeinen hetki. Se irrottaa mielen väsyneestä ruumiista, ja kivut ja rasitukset nousevat savuna kynttilöiden liekeistä kevyesti yhtyen vuorten pitkään hengitykseen. 

Teksti: Päivi Hurttia

Akkumalisoitumisnousu yli 5616 metriin Himalajan vuoristossa sisältäen pienen kalliokiipeilyosuuden. Koko upea ryhmämme pääsi perille. Huikeaa!

Matkalla mieli ja keho yhdistyivät, kipu unohtuu ja tila on täydellisen hiljainen, missä vain seuraava askel, sen paikka ja hengitys ratkaisevat. Kaikki muu unohtuu ja tyhjenee mielestä. Ylitin itseni ja olen yllättynyt mitä voimia, joiden olemassa olosta en tiennyt voi omasta mielestä sekä kehosta löytyä.

Haluan kiittää Haglöfsin Jussia, Oakleyn Jaria ja Lowan Joonasta sekä lohikapseleita energia buusteista, ilman upeita tuotteitanne en olisi tänään onnistunut.

Haastavinta koko reissussa on tähän asti ollut hapen vähyys, sitä ei pääse karkuun ja se on armotonta. Hapen vähyys korostuukin lepohetkinä ja on öisin pahinta kun herää haukkomaan henkeään ja ei vaan saa happea. Hapen vähyys myös aiheuttaa jatkuvaa pissahätää, huimausta ja päänsärkyä.

Hapen vähyys ja kylmyys ei poista sitä tunnetta mitä voi saavuttaa itsensä ylittämällä ja sydämestä täydellistä onnen tunnetta kun voi katsella mykistävää kauneutta, mitä luonto voi parhaimmillaan tarjota. 

Kuvassa reissun upea kämppikseni Ulla Paavola, toipumista päivän rasituksista, jakki, huiputushetki ja päivän näkymät

Tänään tavoitteenamme oli nousta Dingbocheen. Itselle  maaginen 4000 metriä ylitettiin jo aikaisin aamupäivän aikana. Nyt saadaan nauttia lumisateesta ja valkoisesta maasta.

Pangbochessa tapasimme kuuluisan Lama Geshen, hän siunaa kaikki huipulle yrittävät ja antoi myös siunauksen meidän matkalle.

Kipeänä oleminen ei helpota tavoitteeseen pääsemistä, mutta askel ja hengitys kerrallaan jatketaan, näyttää siltä että on kaiken kattava kokemus tulossa :) Enää kolme yötä ja kolme nousua ennen Everest Bace Camppia.

On Ma Ni Pad Me Hung Hri 

Heräsimme aamulla viiden aikoihin ja päivän tavoitteena oli nousta Tembocheen 3900 metriin. Reitti kulki vuorten reunoilla, maisemat olivat uskomattoman kauniita. Aurinko paistoi koko päivän. Välillä laskeuduimme jyrkästi laaksoon lounaalle ja päivän lopuksi oli pari tuntia  nousua yhteensä n. 700 metriä. Nouseminen on helpompaa kuin perillä oleminen. Tuntuu siltä että olisi kala kuivalla maalla ja korkeus on todella vasta alle 4000 metriä. Happea on vielä noin 60 % verrattuna merenpintaan.

Perillä Namchessa. 10 h nousu-urakka takana. Hyvissä voimissa. Korkeus n. 3500 metriä ja mielettömän kaunista. Nukutaan pilvien korkeudella, onnellinen 💗💪

Odotettiin kentällä 8 tuntia tuulen heikentymistä. Kerran pääsimme jo istumaankin koneeseen. Keli oli liian huono lentämiseen ja kuin onnen kaupalla saimme kaksi kopteria vuokrattua. Kopterithan lentävät tunnetusti kelissä kuin kelissä. Lähdimme koptereilla kohti Luklaaa, mutta keli oli niin huono että jouduimme tekemään hätälaskun varakentälle (perunapellolle) vuorten väliin. Mieletön kokemus lentäminen sateessa pilvien läpi Everestin juurella. Kaikkien säätöjen takia kello oli niin paljon että piti lähteö kipuamaan nopeasti ylös päin ja koittaa päästä mahdollisimman korkealle ennen auringon laskua. Viimeisen tunnin tulimme pilkko pimeässä ja kovassa sateessa. Migmar hoiti meidät majataloon missä saimme teetä ja lämmintä ruokaa. Löysät pois heti ensimmäisenä päivänä :) Uskomaton seikkailu on nyt alkanut. Sen verran voin jo nyt tunnustaa että ei todellakaan ole mennyt harjoittelu hukkaan ja Malminkartanon mäkeä olisi voinut harjoitella ylöspäin, ilman alamäkiä :D

Puolet tavaroista jää Katmanduun

Reissu on vihdoin alkanut ja lennot menivät mukavasti + onneksi kaikki matkatavarat löysivät perille. Tänään suurin osa ryhmästämme on saapunut ja kävimme yhdessä Mingmar sherpan tulo-ohjeiden jälkeen dinnerillä. Ryhmä vaikuttaa erittäin mukavalta ja suurimmalla osalla on kiipeilykokemusta kertynyt Borneolta ja Kilimanjarolta. Aamulla Carina tekee meille tiukan varustetarkastuksen, hän tarkistaa ettäkaikilla on sellaiset tavarat mukana millä selviää vuorella hengissä.Itse joudun jättämään vaatteita Katmanduun, eli hyvin niukalla varustuksella lähdetään. Ei ole puhtaita sukkia joka päivälle, raikas reissu tulossa :) Tänään tehdään kaikki viimeiset varustehuollot ja viimehetken hankinnat. Aamuyöllä lähdemme lentokentälle ja suuntaamme kohti Lukaa. Ihanaa olla täällä, nyt ollaan jo niin lähellä kiipeämisen aloittamista 1700 metrissä.

Just ennen lähtöätuli viime hetkellä mainio täydennys ravintopuoleen - Nordic Salmon otti yhteyttä ja tarjosi reissuun avuksi lohiproteiinia joka on tutkitusti todella nopeasti imeytyvä sekä kohottaa hemoglobiinitasoja. Loistavaa kiitos www.nordicsalmon.fi

Sain tänään mahdollisuuden saada sparrausta matkaan liittyen itse mestari Veikka Gustafssonilta. Hyvänä vinkkinä tuli se että kannattaa ottaa rauhallisesti, nautiskella ja edetä oman voinnin mukaan. Kiitos Veikka ja Juho!

Pakkaaminen ja kamojen testaus täydes vauhdissa. Huikeeta enää muutama päivä lähtöön..Mukaan otettavat tavarat täytyy harkita tarkoin ja kaikille tarvikkeille on oma tarkoituksensa. Tällä hetkellä kaikki kassit painavat yhteensä 39 kg. Täytyy vielä tarkasti käydä kaikki läpi ja poistaa ylimääräiset tavarat ja saada kilojen määrää alemmaksi. Tuntuu että energiapatukoita ja herkkuja oli paljon, mutta sitten kun alkoi jakamaan niitä päiville, tuntuikin ruuan määrä aika vähäiseltä. Naapureilla oli varmaan hauskaa kun testailin toppavaatteita auringon paisteessa pihalla 😂

Reilu pari viikkoa aikaa starttiin ja tilanne on se että selkä on paranemaan päin, toki kipuilu on vielä jatkuvaa, mutta siedettävää. Carinan kannustus on ollut korvaamatonta ja sen ymmärtäminen  että ei se selkä sen kipeämpi ole reissussa kuin täällä Espoossa kotisohvalla. Kiitokset myös Ruusalle henkisestä valmennuksesta ja Mehiläiselle ympyrätaloon loistavasta hoidosta!