16. loka, 2015

Takana kova harjoittelu, töissä kiireisin aika ja intohimoinen unelmien tavoittelu.

Unelmien tavoittelun jälkeen olen huomannut, että onni onkin matkassa ja valmistautumisessa kohti haasteita. Unelmat kumpuaa usein halusta kohdata muutosta. 

Täytyy rohkeasti tarttua tarjottuihin tilaisuuksiin ja mahdollisuuksiin, miten mielettömiä hetkiä ja onnistumisia voi kokea uskaltamalla, mitä paikkoja nähdä ja mitä oppia itsestään ja omista voimistaan.

Reissun jälkeen oli pieniä laskeutumisvaikeuksia arkeen, niin kuin aina mahtavan seikkailun jälkeen, aamulla tuntui hieman haastavalta pukea taas mustapuku päälle, laittaa korkkarit jalkaan ja suunnistaakohti konttoria. Onneksi on niin mielenkiintoinen työ  ja mahtavat työkaverit, että töihin on mukava palata.

Inspiraatiota töiden aloitukseen tuli myös Filosofian Akatemien tilaisuudesta. Sisu alkaa siitä mihin sinnikkyys loppuu. Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tästä se arki taas lähtee rullaamaan ja uudet unelmat odottavat oven takana.

4. loka, 2015

Lentokone laskeutui kymmenen maissa ja turkkilainen kiipeilijä Alkan oli meitä vastassa kentällä. Nopeasti tavarat kyytiin ja lähtö kohti hotellia. Olimme perillä puolen yön aikaan ja pidimme heti palaveria Carinan kanssa, mitä tulee pakata mukaan ja että tosiaan meille vahvistui tieto että ensimmäinen Olympos-vuoren kipuamisyritys olisi alkamassa kello kolmelta aamuyöllä. 

Mukaan olisi hyvä pakata lämpimiä vaatteita ja uikkarit, vaikka päivällä alhaalla on melkein 30 astetta lämmintä, voi vuorella lämpötila laskea 10 asteeseen, mikä tuulessa voi tuntua vielä kylmemmältä. Mukaan tarvittiin myös hyvät otsalamput sekä paljon vettä ja eväitä. 

Äkkiä sisäänkirjautuminen, hotellihuone ja suihkun kautta nukkumaan. Olisi aikaa nukkua reilu tunti ennen lähtöä. Tavoitteena nousta vuoren huipulle ennen puolta päivää.

Kolmelta näimme aulassa ja Alkan tuli hakemaan meitä. Autoon ja hiljaisina lähdimme ajelemaan kohti viimeistä kylää ennen vuoren alkua. 

Perillä lamput päälle ja menoksi. Upea kuu loisti valoa. Melko pian tuli reissun jännin juttu, kun aloimme kuulla suden ulvontaa ja hetki sen jälkeen koirien haukkumista. Koirat vartioivat vuorella olevaa karjaa ja jouduimme ohittamaan koiralauman. Kyllä kuumotti kun koirien silmät loistivat pimeässä ja sovimme että koitamme olla pelkäämättä ja hyvin rauhallisia ettemme antaisi koirille mitään syytä hyökätä.

Pääsimme ohi ja matka jatkui. Videossa kohdan kuulumiset. Tahti oli ripeä ja koko ryhmä jaksoi loistavasti. Pieni tauko, sekä reitiltä eksyminen ja matka jatkui letkassa ylöspäin.

Muutaman tunnin jälkeen puuraja alkoi loppua, maisema karuuntua, lämpötila laskea ja samoilla hetkillä aurinko nousta. Mieletön tunne nähdä auringon nousu vuorten takaa.

Muutama kova ja jyrkkä kohta. Uskomattomasti voimia ja väsymys ei tuntunut.

Pian näimme jo huipun ja sitten yhdessä perille. Alitimme suunnitellun kiipeämisajan parilla tunnilla. Loistava fiilis, liput liehumaan.. Samalla tieto että keli on niin hyvä että pääsemme kokeilemaan maailman pisintä riippuliitoa vuorelta alas. 

Valmistautumista siihen ja äkkiä kroppa taas täyteen energiaa, liitofirman omista arpoi parit hyppyä varten. Sain luotettavan hyppyjen ammattilaisen Eugenen hyppykaveriksi ja aloimme pukemaan valjaita päälle. Vuoren huipulle, remmit kiinni ja odottamaan sopivaa tuulenpuuskaa. Kymmen minuutin odottelun jälkeen huomasin että tuuli oli nousemassa ja kuulin Eugenen sanovan että nyt mennään. Niin nopea juoksu kuin mahdollista ja ilmaan lähtö onnistui. Mahtava tunne nousta vuoren päälle ja liidellä taivaalla. 

Liito kesti tunnin, minkä aikana tulimme 10 kilometrin matkan kohti rantaa. Lentokorkeus kävi korkeinmillaan 3100 metrissä. Aivan huikea kokemus. Laskeutuminen rannalle palmujen välistä helteeseen. Uikkarit päälle ja mieletön onnistumisen kokemus joka solussa. Mahtava tunne uskaltaa toteuttaa unelmiaan. 

Lähetetty iPhonesta

Lähetetty iPhonesta

4. loka, 2015